Ei ole oikein malttanut olla kamalan surkeana tulevasta loskasta ja sateesta kun ulkona on ollu käsittämättömän keltaista ja ihanaa. Välillä löntystäessä on harmittanut että lukuisista yrityksistä huolimatta en kykene päivällä juoksemaan. Mahtaisi olla upea tunne kirmata nuoren varsan lailla kirpeässä syystuulessa kilpaa auringonsäteiden kanssa pitkin Arabianrantaa. Onneksi en siihen pysty sillä kirjaimellisesti kadulta löytyneet juoksukamani saattaisivat säikäyttää arimmat vastaantulijat pahemmankin kerran.
Kyllähän se on myönnettävä että kolmenkympin ylitys näkyy mm. kaipuuna luontoon, rauhalliseen ympäristöön ja muuhunkin vapaa-ajan aktiviteetteihin kuin kapakassa istumiseen.
Meen siis huomenna salille. Elämässäni olen kerran käynyt kuntosalilla, lukiossa liikuntatunnilla. En muista että olisi mennyt kamalan hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti