Sellainen viikko. Harvoina hetkinä on naurattanut, välillä melkein itkettänyt mutta ennen kaikkea ei ole tehnyt mieli avautua kuvantekijän arjesta. Kerron siis vain kertomisen ilosta että kahdentoista viikon odotus loppui toissa tiistaina kun porilaine kissamuija saapui viimein talouteemme.
Keväällä laumamme pieneni kahdella kun Aukusti ensimmäiseni, rakkaimpani oli päästettävä ikiuneen väsyneestä, ennen niin pörheästä mutta loppua kohti kovin kuihtuneesta kehostaan ja Traktori kaveri, toveri vaihtoi kotia vihattuaan pienintä Elmaa niin kovasti, ettei pystynyt vuoteen pystynyt rentoutumaan lainkaan. Elma oli siis ehtinyt nauttia yksinäisestä kissaelämästä jo puolisen vuotta eikä suoranaisesti riemastunut uuden rääpäleen ilmestyttyä reviirilleen.
Pelko Traktorin käytöksen jälkeen oli kova mutta viikon päästä Elma oli ymmärtänyt synnyttäneensä neitseellisesti uutta elämää ja rakastaa Porilaista välillä vähän rajusti, välillä melkein nätisti.
Tulokkaalla on kyllä jo nimi mutta koska en ole koskaan pitänyt kissanristiäisiä ja haluan korjata tilanteen paljastettakoon se virallisesti vasta kun juhlat on juhlittu, eikös se niin mene?
Porilaine on kova liikkumaan. Olen pari viikkoa koettanut saada säällistä söpöilykuvaa mutta tehtävä on kertakaikkiaan osoittautunut ylitsepääsemättömäksi. Tuolta se näyttää jopa nukkuessaan.
DIG IT!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti