Kesätuulia

Nythän on jo heinäkuu ujeltanut puoleen väliin! Toukokuussa kohdattiin suurehkoja yllätyksiä, joiden vuoksi tehtiin suuria päätöksiä, jotka on johtaneet pitkiin työpäiviin ja vähiin vapaapäiviin. Pitkiä päiviä ja öitä on varmasti tulossa vielä mutta vielä se maksaa vaivan takaisin. Ananastapetista ja kaikesta siitä mitä siihen liittyy lisää lähiaikoina kun pitkät päivät ja yöt taittuu.

Vapaa-aikaakaan ei ole kannattanut jättää täyttämättä. Rentoutuakseen ei tarvitse maata ja tuijotella seinää vaan voi kokeilla mitä kaikkea nahkapaloista, vanhasta bambuverhosta ja muutamasta maalipurkistaa saa kehiteltyä niinku vaikka mitä!

Kauppias Hesarilla

Kyllähän siitä on haaveiltu. Että oispa ihana jos ois kivijalkakauppa, jossa ois kaikkee kivaa myytävänä ja jossa ite vois sitten puuhailla ja askarrella ja piirrellä. Niin.


Hetkiä kauppiaana TOP vol. 1-5.

5. Vastapäinen talo ratsatakaan viiden maijan voimin. Kolme mustaa labradorinnoutajaa pyörii monta tuntia pitkin pytinkiä perässään nelilukuinen toimittajajoukko.

4. Kuolleeksi julistettu ghettoblasterikaveri käy kysymässä onko laastaria tai siltä se kuulosti vaikutti koska puheesta ei ottanut selvää. Nopeasti muistui mieleen että Pekkoa ei katsota silmiin mutta nätisti se jatkoi kulkuaan silti.

3. Käyn teippaamassa ständiä päin kaatuneen kadunmiehen sormen ja pyydän kolmatta kertaa josko joukko voisi vaihtaa asemiaan johonkin siitä ständin vierestä että ohikulkijat lakkaisivat kiertämästä meidän kaupan pyöräilykaistan kautta.

2. Sekakäyttäjäpariskunta pyrkii kassalippaalle mutta saa saaliiksi kolme Kissavärityskirjaa ja parin korviksia (itse en todistanut tilannetta koska istuin viereisen baarin terassilla lounaalla).

1. Sunnuntaiaamuna portailla vastassa on nämä rakkauden jäljet.

Hesari.

Pieni paratiisi, ensimmäiset askeleet

Nyt sitten on kesä kun olen odottanut vähän varjoisampaa päivää jotta pystyn kuvaamaan parveketta. Tänään se saapui mun puolesta jätetään ne sitten varjot tähän. 

Kumpulaan muutossa yksi parhaista asioista oli oma parveke, partsi, kesähuone. Tavoitteenani on ollut alusta asti kasvattaa tila täyteen kukkia esikuvana vaatimattomasti muumiviidakko. Viime kesänä pääsin jo melko lähelle tavoitetta ja osasin jopa valikoida kasvatteluni niin että kukkia piisasi aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

Tänä kesänä halusin panostaa hyvään ja kivantuntuiseen lattialaatoitukseen, joka löytyi järkevään hintaan tietty Ikeasta. Halusin myös sellaisen asian, jossa on hyvä röhnöttää iltaisin kahvikupin viinilasin äärellä ja jostain sisustusverkkokaupasta löytyi just hyvä yksinkertainen riippukeinu.

Muut sisustuselementit ei sitten ookaan niin justiinsa. Löytyy itse solmittuja amppeleita, roskalavalöytöjä ja Kierrätyskeskuksen ilmaiskontista kotiin kannettuja pinnatuoleja. Niin ja Lassen fudiskamat, tietty.

Koska olen koko kevään juossut tuli perseen alla paikasta ja tehtävästä toiseen jouduin nöyrtymään ja ostamaan muutamat taimet valmiina sen sijaan että olisin esikasvattanut kaiken itse niin kuin edeltävinä vuosina. Mustasilmäsusannat, kesäkukkasekoitukset ja yksi kelloköynnös ovat siemenestä asti olohuoneen ikkunalla nousseita mutta Pirilän kukkatalosta kannoin kotiin kaksi kelloköynnöstä ja keijunmekon. Aitoelämänlankaa ei ollut vielä ostettavissa mutta sitäkin ajattelin muutaman taimen hankkia, samoin kuin amppelimansikkaa.

Lempikukka on kyllä tuo sussu. Se tykkää aurinkoisen parvekkeen varjoisista kohdista kovasti ja viime vuonna kiipesi kattoon asti.

Enkä suinkaan ole ainoa, joka kesähuoneesta nauttii. Kissat nakottavat kaiteella pihan harakoita vahtaamassa sillä sekunnilla kun parvekkeen ovi vähänkin narahtaa.

Huhtikuu! Minäkin herään.

Meillä on kauppa.

Minusta se on ihan mieletöntä! Äsken vielä ei ollut työhuonetta, ainoastaan sotkuinen pöytä ja nyt ollaan jo putiikin pitäjiä.

Lauantaina juhlittiin avajaisia. Koko päivän oli tupa täysi ja iltaa myöten tunnelma vain tiivistyi, Laitilan juhlajuomat riittivät loppuun asti ja yöbussissa vieras henkilö joutui maksamaan kyytini kun unohdin että ne bussirahat on takin taskussa.

 Eilen pidin puotia ensimmäistä päivää yksin auki. Tästä tulee vielä hyvä kesä.

Kauppahommia!

Sitten kun muistan kaivan kameran esille ennen kuin aurinko ja valo ovat jo painuneet aniliininpunaisina taivaanrannan taakse.

Tekniikan ylioppilas

Nyt kuulkaa saatiin viimein kuvattua Nimipäivä-kortit kunnolla ja lisäiltyä ne kauppaan!

On hurjaa, miten olevinaan kymmenen vuotta sitten opetteli valokuvausta tulevaksi ammatikseen ja nyt tuntuu ettei opeista huolimatta osaa mitään. Täytynee myöntää se, että kymmenen vuotta näkyy muussakin kehityksessä kuin suupielien hymyryppyjen kehityksessä tekniikka huh huh, en kyllä pysy perässä. Ongelmana on ollut myös se, etten silloinkaan siitä tekniikasta niin välittänyt. Lopputyöarvostelijana toiminut henkilö antoi 1) tekniikasta ykkösen, koska se oli ihan perseellään mutta 2) tekniikan soveltamisesta omaan käyttöön vitosen.

Vitonen taiteellisesta valokuvailmaisusta ei tässä tilanteessa kurjuus kyllä auta. Tuotekuvien ottamisessa on siis ongelmana se, että haluan ottaa suhteellisen puhtaita ja neutraaleja kuvia, joiden lavastus tekee niistä kivoja ja minun näköisiä. Ongelman tästä tekee nimenomaan se kuvani eivät ole olleet koskaan teknisesti hyviä.

Nimipäivä-kortit kuvasin kaikki kahteen kerran.

Kunnes.

Ostin Gigantista parinkympin tripodin, pystytin studion ja koetin muistella kaikki KAIKKI jutut mitä Pekka Halosen akatemian studiokursseilla puhuttiin ja kyllä, nyt lähtee! Kun valot sun muut saatiin viilattua kuntoon ensimmäisen kortin kohdalla loput kortit naksutettiin ilman säätöjä ja suhteellisen kivuttomasti aahaan kyllä sattui kun vedin lounaaksi kuvausrekvisiitat.

Siellä niitä nyt on! Aakkoset täydentyvät ihan ihan ihan just kunhan ehdin. Kissakuvia-värityskirja on muuten nyt alennuksessa kun on ystävänpäivä sun muuta. Klik klik!

Vuodenvaihteesta lähes helmikuuhun

Noniin, nyt saa riittää tuon joulukuusen katselu, onhan sitä toljotettu jo kohta kuukauden päivät! Viimeinen joululahja odottaa vielä sunnuntaihin perilletoimittamista, sitten saa se sesonki olla ohi.

Aika on taas laukannut järjetöntä kyytiä! Lomalla ehdin kyllä istua neulomusten ja kissojen kanssa sohvannurkassa Harry Potteria kuunnellen mutta töiden pariin palattuani on saanut tehdä hommia hikikarpalot otsalla kimmeltäen. Eikä se kyllä haittaa yhtään, moneen otteseen olen istunut kotimatkalla suupielet korvissa ja miettinyt että kylläpä sitä on onnekas että on tällaiseen työtilanteeseen itsensä saattanut.

Niin, kotimatkalla! Tammikuun alusta lähtien olen saanut ihan oikeasti käydä töissä kun muutin työpöytäni jota ei ihan oikeasti ollut mutta nyt on Käpylästä Hesarille. Nyt alkaa olla ensimmäinen täysi työviikko täällä takanapäin ja tuntuu, että hommia saa tahkottua ihan eri tavalla kuin kotona makuuhuoneen nurkasta.

Suurimpia ymmäryksiä on kyllä ollut se, että vaikka tykkäänkin aloitella hommat ajoissa ei se ole mitenkään pakollista vaan voin käyttää aamupäivän ihan hyvin pitkään ja rauhalliseen aamupalaan, urheilusuoritukseen, pieneen lepohetkeen ja sen jälkeen vasta ryhtyä availemaan sähköpostia ja pakkailemaan tarvittavia työkamoja reppuun. Silloinkaan ei ole kello kulkenut kahtatoista edemmäksi ja rauhassa aloitettu päivä tehostaa työtahtia ja aikaansaavuutta.

Jos saa valita niin varmaan kannattaa tehdä just niin kuin hyvältä tuntuu.