Tajusin viimeistään tänään että joulu lähestyy. Minulle se tarkoittaa sitä että kerrankin mietin, suunnittelen ja toteutan ajoissa sesonkituotteet, tarkoituksena kun on ihan oikeasti ja tosissaan niistä saada firmalle tuloja ja Kati-Marikan vatsakumpuun täytettä.
Viime vuoden joulukorttibisnekset sujui kerrassaan mainiosti vaikken kortteja muualla kuin henk. koht. facebookprofiilissani myynyt. Tokyon joulumyyjäisissä Kalliokierros-peli on kaikilla osallistumiskerroilla myynyt ennen viimeistä päivää loppuun. Nyt kun pulju on pystyssä olisi typeryyttä olla järjestäytymättä printtituotteiden osalta.
Päivän aikana olen ahkerasti joululaulut päässä helisten mm. luonnostellut ja piirtänyt puhtaaksi useita kirjainkuvia (kts. kuva) ja ilmoittautunut ylioppilaskunnan alumnijäseneksi (mikä ei ihan niin putkeen mennyt mutta en manaa enempää kun projekti on kesken).
Joulusta muistutti myös aamulla sähköpostiin sujahtanut muistutus Postin jouluapulaishausta. Joulukorttilajittelu on kuulunut joulunodotukseen niin kuin manteli joulupuuroon. Urakkapalkka kun kolahtaa pankkitilille parin viikon glitteryskökset eivät tunnu missään.
Selvittelin siis myös miten vajaan kymmenen duunivuoron tekeminen starttirahan saajana (jos siis jatkohakemukseni menee läpi) sopii ja sopiihan se; niiltä päiviltä kun kortteja viskon ei tietenkään ole odotettavissa yrittäjäetuuksia mutta vähäisestä satunnaisesta työstä ei infon mukaan rankaista sen enempää. Näin sen pitäisi kaikkien muidenkin tukien kanssa olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti