Nyt kuulkaa saatiin viimein kuvattua Nimipäivä-kortit kunnolla ja lisäiltyä ne kauppaan!
On hurjaa, miten olevinaan kymmenen vuotta sitten opetteli valokuvausta tulevaksi ammatikseen ja nyt tuntuu ettei opeista huolimatta osaa mitään. Täytynee myöntää se, että kymmenen vuotta näkyy muussakin kehityksessä kuin suupielien hymyryppyjen kehityksessä tekniikka huh huh, en kyllä pysy perässä. Ongelmana on ollut myös se, etten silloinkaan siitä tekniikasta niin välittänyt. Lopputyöarvostelijana toiminut henkilö antoi 1) tekniikasta ykkösen, koska se oli ihan perseellään mutta 2) tekniikan soveltamisesta omaan käyttöön vitosen.
Vitonen taiteellisesta valokuvailmaisusta ei tässä tilanteessa kurjuus kyllä auta. Tuotekuvien ottamisessa on siis ongelmana se, että haluan ottaa suhteellisen puhtaita ja neutraaleja kuvia, joiden lavastus tekee niistä kivoja ja minun näköisiä. Ongelman tästä tekee nimenomaan se kuvani eivät ole olleet koskaan teknisesti hyviä.
Nimipäivä-kortit kuvasin kaikki kahteen kerran.
Kunnes.
Ostin Gigantista parinkympin tripodin, pystytin studion ja koetin muistella kaikki KAIKKI jutut mitä Pekka Halosen akatemian studiokursseilla puhuttiin ja kyllä, nyt lähtee! Kun valot sun muut saatiin viilattua kuntoon ensimmäisen kortin kohdalla loput kortit naksutettiin ilman säätöjä ja suhteellisen kivuttomasti aahaan kyllä sattui kun vedin lounaaksi kuvausrekvisiitat.
Siellä niitä nyt on! Aakkoset täydentyvät ihan ihan ihan just kunhan ehdin. Kissakuvia-värityskirja on muuten nyt alennuksessa kun on ystävänpäivä sun muuta. Klik klik!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti