Nyt sitten on kesä kun olen odottanut vähän varjoisampaa päivää jotta pystyn kuvaamaan parveketta. Tänään se saapui mun puolesta jätetään ne sitten varjot tähän.
Kumpulaan muutossa yksi parhaista asioista oli oma parveke, partsi, kesähuone. Tavoitteenani on ollut alusta asti kasvattaa tila täyteen kukkia esikuvana vaatimattomasti muumiviidakko. Viime kesänä pääsin jo melko lähelle tavoitetta ja osasin jopa valikoida kasvatteluni niin että kukkia piisasi aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn.
Tänä kesänä halusin panostaa hyvään ja kivantuntuiseen lattialaatoitukseen, joka löytyi järkevään hintaan tietty Ikeasta. Halusin myös sellaisen asian, jossa on hyvä röhnöttää iltaisin
Muut sisustuselementit ei sitten ookaan niin justiinsa. Löytyy itse solmittuja amppeleita, roskalavalöytöjä ja Kierrätyskeskuksen ilmaiskontista kotiin kannettuja pinnatuoleja. Niin ja Lassen fudiskamat, tietty.
Koska olen koko kevään juossut tuli perseen alla paikasta ja tehtävästä toiseen jouduin nöyrtymään ja ostamaan muutamat taimet valmiina sen sijaan että olisin esikasvattanut kaiken itse niin kuin edeltävinä vuosina. Mustasilmäsusannat, kesäkukkasekoitukset ja yksi kelloköynnös ovat siemenestä asti olohuoneen ikkunalla nousseita mutta Pirilän kukkatalosta kannoin kotiin kaksi kelloköynnöstä ja keijunmekon. Aitoelämänlankaa ei ollut vielä ostettavissa mutta sitäkin ajattelin muutaman taimen hankkia, samoin kuin amppelimansikkaa.
Lempikukka on kyllä tuo sussu. Se tykkää aurinkoisen parvekkeen varjoisista kohdista kovasti ja viime vuonna kiipesi kattoon asti.
Enkä suinkaan ole ainoa, joka kesähuoneesta nauttii. Kissat nakottavat kaiteella pihan harakoita vahtaamassa sillä sekunnilla kun parvekkeen ovi vähänkin narahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti