2015

Nyt minä pidän pari päivää vapaata oikeesti.  Vaikka joulu, armas, onkin ollut juuri suunnitellunlainen ystäviä, veljiä, ruokaa, juomaa, nintendoa en ole tässä ihan kamalasti ehtinyt laakereilleni oikaista vaan jatkuvasti on ollut joku sorkka menossa johonkin suuntaan jos ei keittiöön niin sitten johonkin urheilusuoritukseen.

Uuden vuoden vietän taajama-alueella, jonne kuljetaan puolitoista tuntia bussilla.

Hyvä vuosi 2015, kertakaikkiaan! Ylös ja alas on matka käynyt, uusia suuria asioita saavutettu ja menneitä hyvästelty. Suurimpana opetuksena lienee se, että joskus kannattaa tehdä ihan niin kuin itte haluaa ja jos jotain haluaa, sen voi sannoo ääneen.

Ensimmäistä kertaa aloin tavoittelemaan oikeasti niitä juttuja, mitkä kiinnostaa ja innostaa.

Ensimmäistä kertaa jouduin hyvästelemään ensimmäisen itse kotiin kantamani rakkaan eläinystävän Aukusti.

Siis kiitos kaikille mukana vaikuttaneille. Kiitos sinulle, joka täällä seuraat horinoitani. Sinulle, joka ostit kalenterin ja ties mitä muuta, mitä olen tehnyt. Sinulle, joka uskoit minuun ja jaksoit kannustaa seuraamaan haaveitani. Ja sinulle! Tiedätte kyllä keitä olette.

Tervetuloa vaan, uusi vuosi ja kaikki kivat! Voisin luvata että otan enemmän valokuvia ja vähemmän paineita.

Juokse villi lapsi

Huh hurjaa, joulukuu on juossut kuin villi varsa eteenpäin enkä ole ehtinyt pysähtyä edes hengittämään. Valtavasti kivoja projekteja, pitkiä päiviä ja venyneitä iltoja, ajan valumista ja riittämättömyyttä.

Weecosiin rakentamani nettikauppa on lähtenyt hienosti pörräämään ja lähes joka päivä pakkailen omia juttujani postiputkiin ja kirjekuoriin ja pistän niitä maailmalle. Maailman siisteintä! Vieraat ihmiset tulee ja ostelee mun tekemiä juttuja!

Paljon on ehtinyt tehdä mutta paljon on jäänyt ehtimättömyyden vuoksi väliin. Olen jo useampana vuotena kantanut joulukorttikorteni kekoon istumalla Ilmalan postikeskuksessa lajittelemassa niitä kolmeakymmentäviittä miljoonaa joulukorttia, joita täällä lähetellään ja, suunnittelusta huolimatta, se vei vähän enemmän voimia ja aikaa kuin oli tarkoitus. Huomenna on viimeinen vuoro ja sen jälkeen päästään asiaan elin joulun laittamiseen ja säätämiseen äsken jo tässä himmeliä rakentelin.

Joulu. Tule vaan, täällä odotellaan!

Joulukuu

Keskeneräistä, keskeneräistä, keskeneräistä.

Hoppua, hoppua, hoppua.

Ruuhka-aika on kovimmillaan. Pakkailen tilauksia hikihatussa ja hiljaa hymyilen sille, että joku ihan tosissaan haluaa itselleen minun tekemiä juttuja. Lämmittää reilusti enemmän kuin keskeneräisen kämmekkäät! Ensi viikonloppuna edustan firmaani kaksissa myyjäisissä: 5.12. 10-15 Kumpulan kylätilassa Käsityöläisten joulubasaarissa ja 6.12. 10- Karhupuistossa joulutorilla. Toivon syvästi kohtuullista keliä sunnuntaiksi sillä tuo keskeneräinen kudin ei välttämättä sunnuntaiksi valmistu suojelemaan sormia tuulelta ja pakkaselta.

Ripustin jouluvalot ikkunaan ja kurjuudekseni sain todeta että kyntteliköstä on joku lamppu palanut. Toivottavasti vain niin siis eikä koko laite ole mäsänä. Keittiön kuparitähti sentään tuo valoa pimeään.

Täysiä päiviä ei myöskään auta yhtään että ostin Nintendo Wii U:n. Peukaloihin koskee ja päivästä loppuu tunnit. Mario!